Mitä jäi käteen ensimmäisestä luontoillasta?
Ensimmäisen luontoillan teemana olivat erilaiset keinot suojella meille rakkaita vesistöjä. Asiantuntijavieraaksi saimme Saaristomerityön asiantuntijan Jaana Röytiön Valoniasta. Ehkä hieman yllättäen hänen työnsä ei useinkaan vie saaristoon, vaan sisemmälle maahan ja virtavesien äärelle. Saaristomeren, kuten myös Selkämeren, hyvinvointi nimittäin lähtee paljon kauempaa rantaviivasta.
Puhutaan valuma-alueesta eli alueesta, jolta vedet valuvat tiettyyn vesistöön, kuten jokeen, järveen tai mereen. Se, mitä valuma-alueella tapahtuu, vaikuttaa siis lopulta myös mereen asti. Mutta mitä valuma-alueella voidaan tehdä, jotta meremme voisi paremmin?
Röytiö kertoi, että nykypäivänä vesiensuojelussa pyritään yhä enemmän luontopohjaisiin ratkaisuihin. Niillä tarkoitetaan menetelmiä, joissa hyödynnetään tai jäljitellään luonnon omia prosesseja ja ekosysteemien toimintaa. Esimerkkeinä Röytiö esitteli muun muassa kosteikot, kaksitasouomat, suojavyöhykkeet ja monia erilaisia uomia monipuolistavia rakenteita, kuten puusuisteet ja pohjapadot. Näiden avulla saadaan vesi viipymään maisemassa pidempään ja lähtemään eteenpäin puhtaampana.
Saimme kuulla myös hyvin arkipäiväisistä vesistöteoista. Yhdenkin roskan kerääminen teiden varsilta on yksi roska vähemmän vesistöön päätyvää jätettä. Metsässä kulkiessa ja hyvin virtaavan puron tai ojan kohdatessaan voi muutaman oksanpätkän heittäminen uomaan olla yllättäväkin vesistöteko. Puuaines tarjoaa suojaa ja elinympäristöjä vesieliöille, monipuolistaa virtausta ja auttaa muodostamaan virtavesille tärkeitä rakenteita. Toki isompia määriä puuta tai muuta materiaalia ei pidä lähteä omin päin lisäämään vesistöihin, vaan luonnon kannattaa antaa tehdä suurin osa työstä itse.
Toimiva jätehuolto on myös erityisen tärkeää vesistöjen läheisyydessä. Oma jätevesijärjestelmä kannattaa tarkistaa säännöllisin väliajoin ja apua saa esimerkiksi Valoniasta. Myös komposti, kasvijätteet ja ruoppausläjitys kannattaa sijoittaa riittävän etäälle vesistöstä, jotta niiden sisältämät ravinteet eivät pääse valumaan veteen.
Tutustuimme illan aikana myös uuteen termiin: sadepuutarhaan. Sadepuutarha on kasvillisuuden peittämä painanne tai muu alue, johon sadevettä voidaan ohjata hetkeksi imeytymään ja viipymään. Sadepuutarhan voi perustaa vaikka omalle pihalle tai kukkapenkkiin. Samalla kun sadepuutarha auttaa hallitsemaan hulevesiä, se tarjoaa kasveille vettä kuivempina jaksoina ja voi tuoda pihalle
lisää elämää.
Vesiensuojeluun saatiin myös aivan uudenlaista näkökulmaa, kun Röytiö kertoi, että matkailijoita on saatu innostumaan vesiensuojelusta ja mukaan talkoilemaan. Talkoiden lomassa vierailijoilla on esimerkiksi mahdollisuus tutustua paikallisiin ihmisiin ja samalla nähdä konkreettisesti, millaista työtä vesistöjen hyväksi tehdään. Jäimme pohtimaan voisiko tästä löytyä jotain myös Selkämeren alueelle. Merelliseen matkailuun liittyy paljon historiaa ja kulttuuria, mutta miksei mukaan voisi tuoda tietoa myös siitä, miten meri voi ja mitä sen hyväksi voidaan tehdä?
Keskusteluun nousi myös ympäristökasvatuksen merkitys. Röytiö kertoi Valonian yhteistyöstä opiskelijoiden kanssa, jotka pääsivät oppimaan pienvesistä niin kutsutun purokävelyn merkeissä. Vesien tutkiminen yhdessä voisi olla antoisaa niin yhdistykselle kuin koululle tai päiväkodillekin. Vesistökasvatus ei tarkoita vain tiedon jakamista, vaan ennen kaikkea omakohtaista tekemistä ja ihmettelyä: veden äärelle menemistä, havaintojen tekemistä, näytteiden tutkimista ja sen pohtimista, mitä oma lähivesistö meille kertoo.
Illasta jäi mieleen ennen kaikkea ajatus siitä, että meren hyvinvointiin voidaan vaikuttaa monessa paikassa ja monella tavalla. Kaikki vesistöteot eivät tarvitse suuria hankkeita tai valtavia resursseja. Kyse voi olla kosteikon perustamisesta, hulevesien ohjaamisesta, roskan poimimisesta maasta tai siitä, että pysähtyy hetkeksi tutkimaan oman lähialueen vettä. Pienistä teoista syntyy kokonaisuus – ja lopulta kaikki valuma-alueen vedet ovat tavalla tai toisella yhteydessä mereen.
Vinkkejä omien lähivesistöjen tarkkailuun:
Monia havaintoja voi tehdä aistien perusteella: näkösyvyys,
veden väri ja haju, levätilanne. Lämpömittarilla voidaan mitata veden
lämpötilaa. Halutessasi voit kirjata havaintosi ylös.
Pohditko niittoa? Tee testialue (n. 1mx1m) esimerkiksi mökin
rantaan ja tee niittoa parin kesän ajan. Miten kasvit reagoivat, kuinka
nopeasti kasvusto antaa sinulle periksi ja mitä muita muutoksia havaitset
pienellä tutkimuksellasi? Tutkimusta voi tehdä yksin tai yhdessä perheen
kanssa!
Tutki vanhoja karttoja vanhatkartat.fi palvelusta. Millainen alue on ennen ollut, voisiko se palautua entiselleen?
Syke Tarkka-palvelu. Havainnoi päiväkohtaista ravinnekertymää.
Älä missaa seuraavia luontoiltoja! Vesistöteemalla jatketaan jo keskiviikkona 14.10 Raumalla, Latumajalla klo 17:30-19:30. Mukana Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys.
Lisätiedot: Anni Lehto, Ympäristöneuvonta-hankkeen hankekoordinaattori,
