Laitilassa järjestetyn luontoillan teemana olivat monivuotiset hyötykasvit omavaraisuuden tukena. Asiantuntijavieraaksi saimme hyötykasviasiantuntija ja yrittäjä Joel Rosenbergin, joka johdatti meidät syötävien kasvien monipuoliseen maailmaan.

Ympäristötyö voidaan kytkeä yhä vahvemmin paikalliseen varautumiseen. Ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöt, kuten tulvat, kuivuus ja myrskyt, haastavat meitä miettimään, miten voimme varautua muuttuviin olosuhteisiin. Miten esimerkiksi kyläyhteisöissä varaudutaan näihin ympäristöriskeihin ja vahvistetaan paikallista resilienssiä? Rosenberg esittää yhdeksi ratkaisuksi monivuotisista hyötykasveista koostuvat puutarhat.

Monivuotiset hyötykasvit tuottavat satoa vuodesta toiseen samalta paikalta ilman jokakeväistä uudelleen kylvämistä tai istuttamista. Rosenbergin
mukaan monivuotisten hyötykasvien yksi suurimmista eduista on niiden helppohoitoisuus. Kun kasvit ovat päässeet kunnolla kasvun alkuun, ne voivat tuottaa satoa vuodesta toiseen, ilman jatkuvaa huolenpitoa. Rosenberg kertoi, ettei hänen tarvitse enää ajella Helsingistä Laitilan kesämökilleen viikoittain puutarhaa hoitamaan, mutta hän pääsee silti nauttimaan runsaista sadoista, esimerkiksi pähkinöistä. Laitilalaisista hasselpähkinöistä päästiin nauttimaan myös luontoillassa, kun Rosenberg toi osallistujille maistiaisia omasta
puutarhastaan. Luonto suosii pääsääntöisesti monivuotisia kasveja, joten miksi
emme suosisi niitä omilla pihoillamme tai yhteisillä viheralueilla?

Rosenberg kertoo, että hyötymetsäpuutarha on kerroksellinen ja lajirikas puutarhaparatiisi, joka jäljittelee luonnon toimintaperiaatteita. Hyötymetsäpuutarha tuottaa ravintoa, mutta voi toimii myös lintujen ja hyönteisten kotina sekä tärkeänä hiilensitojana. Luontoillan aikana tutustuttiin moniin erilaisiin hyötykasveihin, joita löytyi useamman osallistujan pihasta jo nyt. Kuunlilja, kotkansiipi, viinimarjat ja syyspäivän hattu näistä esimerkkeinä. Vähentämällä nurmikon määrää ja lisäämällä monivuotisten kasvilajien määrää luodaan omavaraisempia pihoja ja tuetaan luonnon monimuotoisuutta.

Kuitenkin tärkein sato Rosenbergille on ollut se yhteisö, jonka kanssa hän on päässyt työskentelemään. Yhdessä tekeminen, kuulumisten vaihto sekä tiedon ja taitojen jakaminen on ollut Rosenbergille antoisinta. Hän haluaakin nostaa esiin hyötymetsäpuutarhojen merkityksen yhteisön vahvistajina. Yhdessä viljeleminen ja sadon jakaminen eivät tuota ainoastaan syötävää, vaan
myös uutta osaamista, kokemuksia ja yhteyksiä ihmisten välille. Juuri näillä on
merkitystä myös varautumisessa: kun tunnemme toisemme ja osaamme tehdä
yhteistyötä, pystymme paremmin kohtaamaan muuttuvan maailman tuomia haasteita