Syksyn viimeisessä luontoillassa pääsimme kuulemaan luonnon monimuotoisuudesta ja sen vaalimisesta omassa lähiympäristössä. Asiantuntijavieraaksi saimme Katri Erikssonin ProAgria Länsi-Suomen / MKN Maisemapalveluista. Maiseman- ja luonnonhoidon asiantuntijana Eriksson työskentelee muun muassa maisema- ja luontoselvitysten, hoitosopimusten ja kosteikkosuunnitelmien parissa.

Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämän moninaisuutta: erilaisia elinympäristöjä, kasvi- ja eläinlajeja sekä lajien sisäistä geneettistä vaihtelua. Monimuotoinen maisema voi muodostua esimerkiksi metsistä, niityistä, kosteikoista, purojen varsista ja paahteisista rinteistä. Mitä monipuolisemmin erilaisia elinympäristöjä löytyy, sitä useammalle lajille on tarjolla sopivaa ravintoa, suojaa ja elintilaa.

Eriksson kertoi luonnon monimuotoisuuden merkityksestä sekä luonnon toiminnalle että ihmisten hyvinvoinnille. Monimuotoinen luonto ylläpitää pölytystä ja ruoantuotantoa, tukee maaperän hyvinvointia sekä vahvistaa luonnon omaa tasapainoa. Se pystyy myös paremmin sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon.

Luonnon monimuotoisuuden lisääminen voi vaatia pientä ajattelun muutosta. Eriksson kertoi, että puutarhan tai puistoalueen ei aina tarvitse olla viimeisen päälle siisti ja tarkasti rajattu. Kun kasvit saavat kasvaa eri korkeuksilla ja osa pihasta jätetään hieman luonnontilaisemmaksi, syntyy elinympäristöjä, jotka tarjoavat ravintoa ja suojaa monille lajeille. Kerroksellisuus, runsaus ja monenlaisten kasvien muodostamat kokonaisuudet luovat samalla persoonallisen ja kiinnostavan pihan, jossa on paljon ihasteltavaa.

Erikssonin mukaan yksi helppo tapa lisätä monimuotoisuutta on vähentää nurmikon määrää. Pihan reuna-alueen voi antaa villiintyä tai sen tilalle voi perustaa niityn. Erilaiset niittykasvit tarjoavat ravintoa pölyttäjille ja muille hyönteisille, jotka puolestaan ovat tärkeä osa luonnon ravintoverkkoa. Niittyjen ja muiden avoimien alueiden hoidossa oikea ajoitus ja sopivat hoitotavat ovat tärkeitä, jotta kasvit ehtivät kukkia ja siementää ja alue säilyy monimuotoisena. Kaikkea ei siis tarvitse leikata samaan aikaan tai samalla tavalla.

Kaikki luonnossa kasvavat kasvit eivät kuitenkaan tue paikallista lajistoa. Haitalliset vieraslajit ovat merkittävä uhka luonnon monimuotoisuudelle, sillä ne voivat levitä tehokkaasti ja syrjäyttää kotoperäisiä lajeja. Eriksson nosti esiin, että elinympäristöjen pirstoutumisen jälkeen vieraslajit ovat suurin luonnon monimuotoisuutta uhkaava tekijä. Vieraslajien torjuntaan voi osallistua omalla pihalla, mökillä tai yhteisillä alueilla. Torjunnassa on tärkeää oppia tunnistamaan laji ja selvittää sille sopiva torjuntatapa. Myös kasvijätteen käsittelyyn ja hävittämiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, jotta ongelma ei vahingossa pahene.

Vieraslajien torjunta tai muut luonnonhoitotyöt voivat olla mukavaa yhteistä tekemistä. Luontoillassa keskustelimme siitä, miten kaupungissakin asuvat voisivat mielellään tulla maaseudulle auttamaan tärkeän luonnon vaalimisessa. Yhteiset talkoot tarjoavatkin mahdollisuuden tehdä konkreettista työtä luonnon hyväksi ja tutustua samalla uusiin ihmisiin. Eriksson kertoi esimerkkejä erilaisista luonnonhoitotalkoista, joissa oli kunnostettu luontopolkuja, torjuttu vieraslajeja tai ennallistettu perinnemaisemia. Talkoissa yhdistyivät konkreettinen luonnonhoito, yhdessä oppiminen ja mukava yhdessäolo. Tekemistä löytyy monenikäisille osallistujille, eikä kaikkien tarvitse välttämättä tarttua lapioon. Yksi voi huolehtia käytännön järjestelyistä, toinen tunnistaa kasveja ja kolmas pitää huolen kahvitarjoilusta. Eriksson myös muistutti, että onnistuneissa talkoissa on tärkeää huolehtia turvallisuudesta ja varata käyttöön sopivat työvälineet.

Kun luonnolle annetaan hieman enemmän tilaa ja ihmiset innostuvat tekemään asioita yhdessä, pienistä teoista voi kasvaa paljon hyvää. Samalla oma lähiympäristö muuttuu monimuotoisemmaksi, kiinnostavammaksi ja viihtyisämmäksi.

Erikssonin käytännön vinkit luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen:

• Istuta eri aikaan kukkivia kasveja. Kun pihalla kukkii jotakin keväästä loppukesään, pölyttäjillä riittää ravintoa pidemmäksi aikaa. Suosi kotimaisia luonnonkasveja ja pölyttäjille sopivia kukkivia kasveja.
• Vähennä nurmikon leikkaamista. Jätä osa pihasta kasvamaan luonnonmukaisemmin ja anna kukkien ilahduttaa sekä hyönteisiä että ihmisiä.
• Säilytä lahopuuta. Maahan jätetty puunrunko tai sopivaan paikkaan kasattu lahopuu tarjoaa elinympäristön monille hyönteisille, sienille ja muille eliöille.
• Rakenna hyönteishotelli. Sen voi nikkaroida itse tai tehdä yhdessä perheen kanssa. Hyönteishotellissa voidaan hyödyntää mitä vain luonnosta löydettyä, jossa on koloja hyönteisten lepopaikoiksi.
• Säilytä vanhoja rakenteita ja hyödynnä risuja. Vanhojen rakennusten kolot ja sopivasti sijoitetut risuaidat voivat tarjota suojaa ja elinpaikkoja monille lajeille.