Yhdistyksiin tarvitaan uusia tekijöitä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Ravakan Innokkaat vapaaehtoiset -hankkeessa etsitään keinoja keventää yhdistystoimintaa ja helpottaa mukaan tulemista. Vapaaehtoistyön seminaarissa Kroatiassa ratkottiin yhdistysten talkoolaispulmaa neljän maan osallistujien voimin.
Suomea kutsutaan yhdistysten luvatuksi maaksi. Silti monessa yhdistyksessä tulevaisuutta suunnitellaan vuosi kerrallaan ja samalla mietitään, löytyykö seuraavaksi vuodeksi enää tekijöitä. Kiireinen arki ja yksilöllistyväksi koettu yhteiskunta haastavat toimintaa, joka on pitkään rakentunut samojen ihmisten sitoutumisen varaan.
Kuva ei kuitenkaan ole pelkästään synkkä. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan Suomessa rekisteröitiin vuonna 2025 yhteensä 2 138 uutta yhdistystä. Ihmisillä on edelleen halua kokoontua yhteen ja edistää itselleen tärkeitä asioita.
Me Ravakassa olemme tavanneet alueeltamme kaksi tuoretta yhdistystä, joista huokuu tekemisen into. Toisen intohimona on tähtiharrastus, toisen alueen saunakulttuuri. Yhteinen kiinnostus saa ihmiset tarttumaan toimeen. Samalla kohtaamme pitkään toimineita yhdistyksiä, joissa pohditaan, kuinka kauan nykyinen aktiivijoukko vielä jaksaa ja mistä uusia aktiiveja saadaan.
Prisnac Fest on kroatialaisen pikkukylän vuosittainen suurtapahtuma. Kylässä asuu 30 vakituista asukasta, mutta tapahtumaan saapuu yli 2000 ihmistä. Prisnac Fest järjestetään korkealla vuoristossa. Tapahtuman keskiössä on paikallinen perinneruoka (erityisesti perinteinen prisnac-piirakka), Bukovican alueen kotiruoka, perinnepelit ja kansanmusiikki. Tapahtumalla tehdään merkittävä tuotto, vaikka ruoka on maksutonta.
Uuden toiminnan innostus ja vanhan toiminnan jatkuvuushuoli elävät rinnakkain. Millainen yhdistystoiminta sopii vuonna 2026 ihmisten arkeen?
Kiire nousee yhdistystoimintaa koskevissa keskusteluissa toistuvasti esiin. Lapsiperheessä yhteys yhdistyksiin voi syntyä ennen kaikkea lasten harrastusten kautta. Kuljetusten ohessa vanhemmatkin pääsevät ”harrastamaan”: leipomaan kakkuja, myymään pipareita ja keräämään varoja joukkueelle.
Omalle harrastukselle ei välttämättä jää aikaa. Jos jää, yrittäjältä ostettu palvelu voi tuntua helpommalta vaihtoehdolta. Yhdistykseen liittymistä saattaa varjostaa mielikuva siitä, että kohta huomaa istuvansa hallituksessa ja kantavansa vastuuta kaikesta muusta paitsi omasta harrastamisestaan.
Kuvassa on Prisnac Festin yksi ruokapannuista. Pannu on valtavan kokoinen, ja sitä liikutellaan moottorilla (katossa). Pannun alla on elävä tuli, jolla ruoka kypsennetään.
Yhdistystoiminnassa on tärkeä tunnistaa yhdistystoiminnalta odotetut muutokset. Osallistumista harkitsevan pitäisi voida tietää, mihin hän on sitoutumassa ja missä hänen vastuunsa päättyy. Vielä varmempaa on saada osallistujia, jos sitoutumiseksi riittää kertaluontoinen tekeminen.
Ravakan Innokkaat vapaaehtoiset -hankkeessa vahvistetaan yhdistysten osaamista, etsitään keinoja keventää toimintaa ja saada uusia vapaaehtoisia mukaan. Kokemuksia ja ratkaisuja vaihdetaan Suomen, Saksan, Itävallan ja Kroatian välillä.
Yksi hankkeessa tarkasteltava mahdollisuus on hallinnollisen taakan jakaminen. Etsimme kiinnostuneita yhdistyksiä pohtimaan, voisiko useampi toimija yhdistää voimansa, jopa yhdeksi yhdistykseksi. Kun jokaisen pienen aktiivijoukon ei tarvitsisi ylläpitää erikseen kaikkea hallintoa, aikaa voisi vapautua siihen toimintaan, jonka vuoksi yhdistykset ovat olemassa. Samalla on tärkeää kuulla, mitä yhdistykset haluavat omasta toiminnastaan ja identiteetistään säilyttää.
Syyskuussa hankkeessa tehtiin opintomatka Kroatiaan vapaaehtoistyön seminaariin. Jokainen osallistujamaa toi työpajoihin todellisia yhdistystoiminnan haasteita. Suomesta mukana oli Mynämäen Asemanseudun Kylät ry:n eli Asmandian kysymys: miten saada uusia ihmisiä mukaan tekemään ja kantamaan vastuuta?
Yhdistyksen tapahtumiin osallistutaan mielellään, mutta järjestämisvastuu kasaantuu pienelle joukolle. Pitkään mukana olleiden kokemus on arvokasta, mutta toiminnan jatkuminen tarvitsee rinnalle uusia tekijöitä. Samalla pitäisi löytää tasapaino tuttujen perinteiden ja uudistumisen välille.
Haaste herätti heti vastakaikua. Hankkeen perustajajäsen totesi sen kuvaavan juuri sitä tarvetta, jonka vuoksi hanke on käynnistetty: kaikissa osallistujamaissa tarvitaan lisää ihmisiä mukaan toimintaan.
Asmandian tilannetta pääsivät työstämään yhdessä suomalaiset, saksalaiset, itävaltalaiset ja kroatialaiset osallistujat. Työryhmä esitti ratkaisuehdotuksensa videona. Siinä ehdotettiin yhteistä tulevaisuustyöpajaa, jossa hahmoteltaisiin, millaista toimintaa kylälle halutaan. Vastuita jaettaisiin pienemmiksi ja selkeämmiksi tehtäviksi, ja uusia tulijoita huomioitaisiin tervetulolahjalla.
Yksi ehdotuksista oli kutsua tapahtumakävijöitä mukaan tekemään QR-koodin avulla. Ajatus oli yksinkertainen: jos haluat pitää hauskaa ensi vuonnakin, tule mukaan järjestämään.
Ehdotukset olivat työryhmän tuottamia avauksia, joiden soveltamista yhdistys voi arvioida omassa arjessaan. Niiden yhteinen ajatus oli tehdä osallistumisesta ymmärrettävää ja houkuttelevaa. Yleinen avunpyyntö muuttuu helpommaksi vastata, kun ihminen tietää, mitä häneltä odotetaan.
Paklenican kansallispuistolla on oma vapaaehtoisohjelma. Vapaaehtoisten tehtävä on neuvoa retkeilijöitä. Vapaaehtoiset ohjaavat vastuulliseen retkeilyyn ja kertovat luonnon huomioimisesta, opastavat kiipeilijöitä ja keräävät käyttäjäpalautetta. Yhden vapaaehtoisjakson pituus on 15 päivää. Vapaaehtoisille maksetaan kulukorvaus 30 € päivä ja tarjotaan telttapaikka, mutta teltta tulee olla itsellä mukana.
Samaa konkretiaa näimme Paklenican kansallispuiston vapaaehtoisohjelmassa. Vapaaehtoiselle oli kuvattu tehtävät, osallistumisen kesto ja tarjottu tuki. Yhdistystoiminnassakin yhden tapahtuman valokuvaaminen, retken järjestäminen tai muutaman kuukauden projekti voi olla sopiva tapa tulla mukaan. Kaikkien ei tarvitse aloittaa pitkäaikaisesta vastuutehtävästä.
Kansainvälinen yhteistyö on myös vahvistanut havaintoa siitä, että osaamme Suomessa jo paljon. Talkoolaisista osataan pitää huolta, ja yhdistyksissä on valtavasti kokemusta yhteisestä tekemisestä. Haasteena on usein saada uudet ihmiset ottamaan ensimmäinen askel.
Ehkä yksi vaikeimmista kohdista onkin tuttujen ajatusten vieminen käytäntöön. Tiedämme, että vastuuta pitäisi jakaa ja uusia osallistujia kuunnella. Muutos vaatii kuitenkin tilaa uusille tekemisen tavoille. Voiko uusi ihminen vaikuttaa tehtävän sisältöön? Voiko toimintaan osallistua määräajaksi? Uskallammeko myös luopua jostakin, jos kaikkeen ei riitä tekijöitä?
Zadarin nuorisokeskus, Youth Center Zadar, on kaupungin ylläpitämä monitoimitila. Keskuksen aulassa, josta kuvakin on, voi viettää aikaa ystävien kanssa, soittaa soittimia tai tutustua nuorten valokuvanäyttelyyn. Keskuksen ylemmissä kerroksissa on valtava määrä erilaisia toimintatiloja, kuten tanssisali, kulttuurisali ja erilaisia luokkahuoneita. Keskuksen tiloissa toimii 29 yhdistystä pienellä tilojen käyttömaksulla. Yhdistysten, jotka tilassa työhuonetta tai varastoa pitävät, on tarjottava kesällä koko talon yhteiselle nuorten festivaaliviikolle maksutonta ohjelmaa nuorille. Tiloissa yhdistysten ei tarvitse maksaa tilavuokria, jos tarjottava toiminta on maksutonta. Tiloja hyödyntävät niin kouluikäiset, kuin myös esimerkiksi varttuneemmat nuoret. Tiloja voi hyödyntää opiskelun lisäksi esimerkiksi oman yritystoiminnan käynnistämiseen. Aulan tila on helposti muokattavissa myös erilaisiin konsertteihin ja juhliin.
Opintomatkan arvo syntyi myös oman alueemme osallistujien kesken. Ravakasta mukana oli kyläyhdistysten edustajia kolmesta kunnasta. Matkalla oli aikaa tutustua ja vaihtaa kokemuksia tavalla, johon tavallisessa arjessa harvoin päästään. Naapurikunnan yhdistyksestä saattoi löytyä ratkaisu omaan pulmaan tai ihminen, jolta uskaltaa jatkossa kysyä neuvoa.
Etäisyys arkeen kirkastaa ajatuksia. Muiden kokemukset auttavat näkemään sekä muutostarpeet että omat vahvuudet. Mukaan saatu into muuttuu hyödyksi, kun jokin oivallus valitaan kokeiltavaksi. Siihen kiteytyy opintomatkojen tarkoitus – oivalletaan yhdessä ja viedään oivallus mukana omaan toimintaan.
Seminaari kesti kaikkineen kaksi päivää. Ensimmäisenä päivänä ratkottiin case-esimerkkejä eri maista ja kuultiin innostavia puheenvuoroja vapaaehtoistyön kentältä. Toisena päivänä pääsimme tutustumaan kroatialaisiin yhdistyksiin ympäri Kroatian maaseutua.
Haastankin jokaisen yhdistyksen miettimään, minkä yhden tehtävän voisi rajata niin selkeäksi, että siihen olisi helppo kutsua uusi ihminen mukaan?
Jutun kirjoitti hankeasiantuntija Noora Mantere.
